Hilloa, hilloa!

Innokkaille Frendien katsojille ehkä tulee yksi hauska jakso mieleen tuosta otsikosta. Kotonani on ollut melkein samanlainen hillotehdas viime päivät, kuin Monicalla aikoinaan. Kaikki lähti siitä, kun silmiini osui viimeisintä Yhteishyvää selatessani virkattu hillopurkin kansi. Lehdessä luki, että ohje löytyy nettisivuilta. Ajattelin, että olisipa kiva antaa muutamille kavereille ja sukulaisille joululahjaksi kotitekoista kesäistä hilloa hienosti virkatulla kannella.  Ajattelin ostaa 4-5 l mansikoita, mutta Prisman kojussa myytiin 5 kg pientä mansikkaa 14,90, kun 1 litra vähän isompaa maksoi 4 e. Luonnollisesti ostin 5 kg pientä. Siinä riitti perkaamista, mutta ostos kannatti, sillä pienet mansikat olivat ihanan makeita ja laatu muutenkin erinomaista. Pieni pakastimeni oli jo ihan täynnä, joten koko 5 kg piti hillota tai käyttää muuten heti. Lopputulos: 8 purkkia mansikkahilloa, 7 purkkia kuningatarhilloa ja mansikkapiirakka (ja lisäksi tietysti vatsa täynnä tuoreita mansikoita). Jääkaappini alkaa jo muistuttaa muumimamman kellaria. No, eipä tarvitse syksyllä miettiä mitä viedä tuliaiseksi kylään mennessä! Käytin hillosokeripaketin kyljessä ollutta ohjetta, jossa kahteen kiloon marjoja laitetaan 1 kg hillosokeria. Kuumensin purkit uunissa ja keitin kannet. Nettiohjeissa neuvottiin kaatamaan kuuma hillo kuumiin purkkeihin ja sulkemaan heti. Minä en ainakaan ymmärrä miten se onnistuu niin etteivät sormet pala! Jäähdytin siis purkkeja hetken.



Illalla virkkasin yhden kansihatun kokeeksi. Jouduin vähän mukauttamaan nettiohjetta, koska se oli isommille purkeille kuin mitä itse käytin. Hattu oli onneksi helppotekoinen, en nimittäin ole mikään virkkaustaituri ollenkaan. En usko että teen hatut kaikkiin 15 purkkiin, vaan pikkuhiljaa sen mitä jaksan ja huvittaa. Alla olevissa kuvissa hattu näyttää ehkä vähän liian isolta, mutta luonnossa se on oikeastaan aika sopivan kokoinen. Punavalkoruutuiset kangashatut tulivat hillopurkkien mukana.